Uuden opetussuunnitelman myötä kaikilla kouluilla on viimeistään tänä lukuvuonna toteutettu tai toteutetaan monialaisia oppimiskokonaisuuksia. Niiden ideana on opetuksen eheyttäminen. Tarkasteltavaa ilmiötä lähestytään monen eri oppiaineen näkökulmasta. Tämä ei ole mitään uutta alakoulun puolella, jossa yhtä luokkaa opettava opettaja voi helposti suunnitella ja toteuttaa vaikkapa yhden tai parin päivän mittaisia kokonaisuuksia yhdistelemällä siihen eri oppiaineiden sisältöjä. Aineenopetuspuolella yläkoulussa sen sijaan on edelleen paljolti vallalla yhtä ainetta kerrallaan -mentaliteetti, mikä toki johtuu osittain ihan opettajankoulutuksesta; aineenopettajat erikoistuvat yhteen tai kahteen aineeseen, jonka asiantuntijoita ovat.

 

Isossa yhtenäiskoulussa monet eri näkökulmat on otettava huomioon. Meidän koulullamme oli suunnitteluvaiheessa jo olemassa taito- ja taideaineiden opettajilla jonkinlainen idea, jota he halusivat kokeilla; seiskaluokkalaiset opiskelisivat maaliskuussa kotitalouden, teknisen käsityön ja tekstiilityön sekä musiikin tunneilla Kuuba-projektin parissa. Koska emme halunneet tätä ideaa tyrmätä, alkoivat muut sovittaa suunnitelmaansa tähän. Niinpä yläkoulussa alettiin suunnitella joka luokka-asteelle omaa kokonaisuutta.

Kahdeksannen luokan ryhmä valitsi aiheekseen ympäristön, jossa oppilaat saivat valita eri painotuksia, kuten vesi, ruoka, ilmasto. Kahdeksannen luokan vierailut vedenpuhdistamolle ja kaatopaikalle, joita oli jo aiempinakin vuosina tehty,  sopivat hyvin tähän suunnitelmaan.

Yhdeksännen luokan ryhmän aihe on vieläkin hieman auki, mutta todennäköisesti yhdeksännen luokan oppilaat toteuttavat huhtikuussa vapaaehtoistyöhön liittyvän projektikokonaisuuden, jossa yhdistyvät äidinkielen ja kirjallisuuden, historian ja oppilaanohjauksen teemat.

Projektiviikon ajankohdaksi sekä alakoulun että kahdeksansien luokkien osalta määräytyi marraskuu, koska ysit olivat silloin sopivasti työelämääntutustumisjaksolla (TET).  Yhdeksänsien luokkien projekti on huhtikuussa kasien TET-viikolla ja seiskoilla on taito- ja taideaineprojekti maaliskuussa. Kun osa oppilaista on työharjoittelussa, voidaan oppitunneilta vapautuvia opettajia hyödyntää joustavammin ohjaamaan  oppilaiden projektityöskentelyä.

Opettajat suunnittelivat kokonaisuuksia etukäteen YT-ajalla ja luokka-astetiimeissä. Sovittiin myös kaksi kahden tunnin suunnittelujaksoa oppilaille.  Ainakin alkuvaiheessa juuri oppilaiden osallistuminen suunnitteluun tuntui monesta opettajasta hankalalta. Opettajat ovat tottuneet pitämään lankoja käsissään ja pelkäävät, että jotakin olennaista jää oppimatta, jos valta suunnittelusta on oppilailla.

Huoli oli kuitenkin turha. Projektiviikolta kerätyn palautteen perusteella opettajat olivat positiivisesti yllättyneitä siitä, mihin kaikkeen oppilaat kykenevät. Moni kommentoi, että oli mukava huomata, että oppilailla on paljon taitoja, joista he eivät tienneetkään. Projektityöskentelyssä moni sai siis näyttää itsestään uutta puolta opettajalle ja luokkakavereille. Kiitosta tuli myös siitä, että oppilaat joutuivat ottamaan tavallista enemmän vastuuta ja harjoittelemaan töiden jakamista eri päiville ja kotiläksyiksi.

Projektiviikolla hankalaksi koettiin erityistä tai tehostettua tukea tarvitsevien oppilaiden ohjaaminen, koska itsenäinen työskentely ja rutiinien rikkominen ei välttämättä sovellu kaikille. Jollekin viikko saattoi olla siis yhtä kaaosta. Opettajat kokivat myös suunnittelun työläänä ja aikaa vievänä.

 

Oppilailta tullut palaute oli pääosin myönteistä, ja erilaisesta oppimisesta ilmiöiden parissa pidettiin. Osa olisi halunnut ihan normaaleja oppitunteja eikä ymmärtänyt, miksi projektiviikkoa vietettiin.

 

Olen iloinen ja tyytyväinen, että onnistuimme yhdessä toteuttamaan projektiviikon. Paljon on varmasti parannettavaa ja opittavaa vastaisuuden varalle, mutta  kokonaisuus toimi. Ensi kertaan!