Olen aina julistanut, etten ole lainkaan kateellinen ihminen ja etten todellakaan ymmärrä ihmisiä, jotka kadehtivat toisten onnea tai saavutuksia. Pintapuolisen itsetutkiskelun tulos kuitenkin osoittaa, että olen väärässä. Huomaan nimittäin kadehtivani.

Kesäisin mieleeni hiipii ajatus mökkeilevistä ystävistämme ja onnellisista perheistä. Mökkeilevistä lapsista kasvaa varmaan jotenkin reippaampia ja parempia ihmisiä; he ymmärtävät luontoa ja hieman alkeellisempaakin elämää. Koko perhe voi viettää leppoisaa aikaa yhdessä ja laittaa luonnon antimista rauhalliseen tahtiin ruokaa. Ei ole kiire. Riippukeinussa sitä vaan köllötellään. Välillä hieman mustikkametsässä samoillaan. Lihakset kiinteytyvät polttopuita pilkkoessa, ja sauna huolehtii luonnollisesta kauneudesta. Mökki on yhtä kuin onnellinen perhe, jotakin aivan ihanaa! 

Toinen kateuden siemen on alkanut hautua padassa. Haudutellaan, puristellaan, kiehutellaan, luomuillaan, oman maan perunaa, lähijärvestä kalaa, omasta tomaatintaimesta kasvatetut tomaatit, siis upeaa, eikö? Kuinka paljon paremmat kasvuolosuhteet lapsillani olisikaan, jos aina ennen treenejä voisin tarjoilla jalopuristettua sitruspastaa avokadopedillä tai luomuhärkää punaviinimarjahyydykkellä, itse tehtyä gluteenitona leipää ja rivitaloparvekkeella lypsetyn lehmän maitoa? Ah sitä ihanuutta, kun lapseni iho hehkuu, hän on energinen ja hyvin ravittu! 

Tiedän kuitenkin tähään ikään mennssä, että en ole mökki-ihminen, vaan viihdyn kaupungissa. Kesäisin kaupungissa on paljon kivaa tekemistä eikä esimerkiksi hyttysiä. Mielestäni mökillä käynnin paras hetki on lähdön hetki. Lohduttavaa ja helopttavaa on, että Lenita Airisto ja Pirjo Nuotiokin ovat julkisesti myöntäneet inhoavansa mökkeilyä. 

Tiedän myös, että teen ihan hyvää makaronilaatikkoa ja olen aika haka arkipöperön vääntäjä. Pystyn loihtimaan lähes tyhjästäkin jääkaapista vielä kelpo aterian. Melko marttahenkistä, eikö! Minusta ei kuitekaan ole fine dining -kokiksi, mutta olen todella hyvä assistentti ja siivooja. Pilkon ja tiskaan tehokkaasti. 

Ehkä kadehtimiseni onkin jotakin nykymaailman some-kateutta, jota ei olisi, jollen toisinaan roikkuisi somessa. Ehkä se on jotakin, mitä arvostan, mutta johon en itse kykene. Pidän hyvästä ruuasta, ja minusta mökkeily on hyvä harrastus. Lapseni tietävät sen, vaikka en aina laitakaan superruokaa ja mökkeile juurikaan. Olen hyvin ylpeä siitä, että tyttäreni sanoi kerran äitienpäivän kynnyksellä oppineensa minulta suvaitsevuutta, ja sitä, että jokainen saa olla sellainen kuin haluaa. Ja näinhän se juuri on!