Nuoret ovat ihan mahtavia, ja on raikasta ja piristävää keskustella heidän kanssaan. He ovat kohtuullisen ennakkoluulottomia, tosin joissain asioissa konservatiivisia. Heitä eivät vielä paina aikuisten huolet, toivottavasti, ja nykynuoret lisäksi tietävät, mitä osaavat ja haluavat sekä ilmaisevat rohkeasti mielipiteitään. Aikuisen (opettajankin) on välillä vaikea muistaa, mitkä asiat olivat niitä olennaisimpia murrosiässä.

Seuraava keskustelu käytiin koulun ruokalassa kahdeksasluokkalaisten tyttöjen kanssa.

Oppilas 1: - Ope, me keskustellaan tulevaisuudesta! Mä just kuvailen mun taloa.

Ope: - Kuulostaa hauskalta! Millainen se sun talo on?

Oppilas 1: - No siis tajuttoman hieno ja iso, sellainen kivitalo, missä on niin siistiä.

Ope: - Keitä siellä asuu?

Oppilas 1: - No siis ainakin mä ja mun mies.

Oppilas 2: - Siis mun miehellä pitää olla sikspäkki ja hieno auto.

Ope: - Voisko luonteella olla merkitystä?

Oppilas 2: - No ei kyl kauheesti, ei välttämättä.

Oppilas 1: - Mun mies ois joku urheilija. Sit se ois lisäksi sellainen menestynyt bisnesmies, joka käyttää pukua.

Oppilas 2: - Hienoa pukua. Ja sen pitää palvella mua ja olla aina samaa mieltä mun kanssa.

Ope: - Siis haluatko lampaan?

Oppilas 2: - No en kyl, vaan sen täytyy osata ilmaista itseään.

Ope: - Mä kyllä panostaisin tohon luonteeseen ja toivoisin älykästä miestä.

Oppilas 1: - No mut ei nyt liian älykästä. Ei se saa olla mua fiksumpi!

Ope: - Ok. Mä jätän teidät maalailemaan tulevaisuutta…

Oppilaat: - Joo, moi!

 

P.s. Ope tarkisti vanhasta päiväkirjasta, että kasiluokalla oli tullut vietettyä kosolti aikaa jäähallin kahviossa. Kyllä ne jo silloin olivat äly ja luonne, jotka ratkaisivat.