Kun sisään vyöryy kerralla kaksi selkävaivaista, yksi polvivaivainen ja yksi, jolle on puhkeamassa iskias (vai mikä lienee), on parempi aloittaa juhlat ibuprofeiinipurkista. Pillerit kannattaa kulauttaa kurkusta alas mieluiten jollakin vahvemmalla, vaikka vaivojaan valittavat vastustelisivat. Perusteluiksi riittää, että lääkäri on määrännyt. Saadaan kerralla kunto kohenemaan.

- Miten teillä pilleripurkitkin on ruokapöydällä ihan lasten saatavilla?

- Aika erikoinen alkumalja!

- Mitäköhän tästä ajattelis Paula Risikko?

- Voikohan tän vielä saada sote-uudistukseen mukaan?

Valitus loppuu, kun lapsenlapset saapuvat mekastaen sisään. Kyllä ne on niin ihania ja fiksuja! Toisella on hiekasta ja heinästä likaiset puhki menneet housut jalassa, toinen kävelee kengät jalassa sisällä ja heittää hyppynarun lassoksi mummun jalkojen juureen.

- Kuinka sillä ny noin likaset housut on jalassa? Mees vaihtaan!

- Ai kauhee, tulee roskia, kun kengät jalassa kävelet sisällä. Mitä äitiskin siitä sanoo?

Äiti lymyilee keittiössä pohjaan palaneen risoton seurana ja yrittää olla kuulematta kaikkea, mitä selkä-, polvi- ja takapuolivaivaiset sanovat. Isä hymyilee urheasti ja kaataa kunniavieraille lisää juomaa, mutta heti kun silmä välttää, hörppää pullonsuusta ja huokaisee sisäänpäin.

Viimein istutaan pöytään. Risotto on pohjaan palamisen lisäksi ehtinyt jäähtyä. Äiti päättää rohkeasti istua pöytään, ja niin päästään syömään.

- No niin, vihdoin päästiin itse asiaan, toteaa appiukko.

- Jaaha, mitä täällä nyt tällä kertaa tarjotaan? Niin on aina hienoja ruokia, etten minä ossaa syödäkään, toteaa anoppi.

- Risottoa ois tarjolla, sienirisottoa ja salaattia, vastaa äiti ja kokki.

- Eikö lihaa lainkaan? kysäisee vaari.

- Päätettiin nyt laittaa viimeiset sienet. Hyvää se on, syökää vaan!

- Mitä niissä nyt mahtaa kaikenlaisia myrkkyjä olla niissä sienissä? anoppi kommentoi.

- Onko sienissä myrkkyä? huudahtaa kolmasluokkalainen.

- Ei kulta ole, ne on ihan syötäviä, vastaa isä.

- Hyi yök, mä en kyllä syö, pahaa! sanoo tuleva jalkapalloilija.

Ruokailun jälkeen voivotellaan täyttä vatsaa ja ähistään ylös tuolista. Kahvihammasta alkaa välittömästi kolottaa. Hikinen kokki yrittää korjata lautasia pikavauhtia pois pöydästä. Isä keittää liian vahvaa kahvia, napsauttaa vedenkeittimen päälle ja komentaa siinä sivussa lapsia. Anoppi ja mummu toteavat, että taisi olla risotto pohjaan palanutta. Appiukko ja vaari ihmettelevät, miten isännöintitoimistoissa on töissä vain ulkomaalaisia, jotka puhuvat huonoa suomea, lapset kiljuvat ja juoksevat olohuonetta ympäri. Äiti nostaa jääkaapista kakun, johon on unohtunut vatkata sokeri mukaan.